Mua niin ottaa päähän. Ketuttaa ja ahdistaa ja ärsyttää! Niin paljon, kuin mä autan kaikkia; neuvon, opastan, selvitän asioita, hoidan asioita, kuskaan, autan fyysisesti ja henkiselläkin tasolla niin mitä saan vastaan?? Jos yhtenä iltana haluais käydä vaikka syömässä ravintolassa, merkkipäiväkin kun on niin ei.. Mä en ole juhlinut edes synttäreitäni mitenkään. Se on vaan kaikille itsestään selvyys että "kyllä Joanna sitten..." Ja mähän autan, tottakai mä autan jos vain pystyn ja voin. Revin itseni joka suuntaan vaikka omiakin asioita on hemmetisti hoidettavana niin revin itseni vielä muidenkin asioihin kiinni. Ja oon siinä tosiaan sekä fyysisesti sekä henkisesti. Iltasin alkaa olla vaikea nukahtaa kun mielessä muidenkin asiat ja murehet.. Mä en vaan oo sellanen, et kieltäydyn sanomalla "en mä jaksa.." Entä jos jossain vaiheessa tulee totaaliromahtaminen? Veikkaanpa, et siinä vaiheessa ei vastapalveluksia kuulu..onneksi mä en ole yksin joten mä selviän. Mä tiedän, että mä selviän. Joskus vain toivois että sais jotain itsekin :(
Tämä on just se hetki, et mun tekis mieli mennä jääkapille ja syödä kaikki syömiseksi kelpaava. Hakea karkkia, suklaata ja jäätelöä ja vetää niitä niin paljon et oksettaa. Kunnon hiilarikrapula..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti