Herääminen

Pikkuhiljaa tässä ajattelin herätellä blogia henkiin- jälleen kerran. Jos siinä samalla heräisin itsekin.. viimeinen vuosi on ollut yhtä hullunmyllyä. Muutto, sairastumista, Mamman poismeno, iso leikkaus mulla jonka vuoksi painokin alkoi taas nousta ja nyt ollaankin lähtöpisteessä 😭 kasvain söi kaikki mun hormoonit ja sitä myötä painokin nousi nopeasti. en kuitenkaan Ole luovuttanut. Päätin jatkaa, aloittaa alusta, pudottaa nämä kilot jälleen kerran. Urakka tulee olemaan kova, enkä ihan vielä ole valmis siihen.. kunhan (taas) muutettu ja saatu koti valmiiksi niin sitten on aikaa. Ulkonäköpaineita on aivan liikaa. Oon yrittänyt ajatella että kelpaan näin, mutta kun ei se vaan mee tähän päähän. Paino on se suurin rasite tässäkin asiassa. Lisäksi jalat ja polvet on kovilla, kantapäitä särkee niin ett itku tulee välillä. Toki johtuu myös pitkälti työstä mutta ylipaino ei auta asiaa yhtään. Mutta kun tämä kaikki stressi helpottaa ja elämä tasaantuu..

Vihdoin ja viimein sain sen opiskelupaikan jota olen niin monta vuotta jo haaveillut! Kerta toisensa jälkeen yritin, ja yritin, ja yritin. Soveltuvuuskokeet, hakemuksia, työkokeilu.... musta tulee lähihoitaja 🤩 aluksi ajattelin että suuntaudun vanhustyöhön mutta olen alannut miettimään muitakin vaihtoehtoja. Myös nuorisotyö kiinnostaa paljon ja sitä ajattelin kokeilla työharjoittelun kautta. Töitä teen toki edelleen kioskilla, sen mitä ehdin, pystyn ja jaksan. Kieltämättä välillä pelottaa miten saan kaiken mahtumaan elämään ja arkeen; opiskelu, työ, treeni, perhe.. mutta kai sen saa jotenkin järjestymään, täytyy vain organisoida asiat hyvin 😁

Mutta mitäpä tässä enempää turisemaan, kohti uusia (samoja vanhoja) haasteita 💪😘

Tiukka linja takaa tuloksia

parisen kuukautta tässä on taas menty. Sortumisia ei oikeasraan ole ellei lasketa tietoisia herkkupäiviä; ensimmäisen pidin tammi-helmikuun vaihteessa kun paino ei laskenut ja ruotuun palaaminen kesti pari-kolme päivää. Seuraava herkkupäivä (tai pikemminkin -viikonloppu) oli helmikuun lopulla kun lähdettiin katsomaan Sabatonia helsingin jäähallille ja vietettiin viikonloppu hotellissa. Sen viikonlopun aikana keräsin nesteitä yli 4kg! Nyt pudotettu vajaassa viikossa reilu 3kg.

Mitä siis on tapahtunut näiden parin kuulauden aikana?
* paino on pudonnut kaikkiaan -8kg
* vyötärö on kaventunut, kutakuinkin -10cm
* olemus on sotkajampi
* olo pirteämpi
* vaatteet alkaa mahtua päälle!!
* ällövatsa alkaa kadota

Matkaahan tässä toki vielä on, sen kymmenisen kiloa pitäis pois saada. Matka siis jatkukoon!

Uusi vuosi - uudet lupaukset

Muutto on nyt takana, mä oon tullut kotiin! ihmettelen vieläkin miten siitä selvittiin.. tavaraa oli niin tavattoman paljon, aika meinas loppua kertakaikkiaan kesken ja stressi painoi päälle. Mutta vihdoin se on ohi! Kuukauden päivät asusteltu uudessa kodissa ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Lapsilla on kavereita, koulu on lähellä ja liikuntamahdollisuudet ovat rajattomat. Mm luistelujää on ihan tuossa lähellä, alle 500m päässä. Uimahalliin lapset pääsee pyörällä eikä autollakaan ole pitkä matka viedä. Meillä on ollut yövieraita ja lapset ovat olleet yökylässä. Kaikki on jotenkin ihan uutta ja ihmeellistä. Olen onnellinen <3

Aloittelin itse vuoden vaihteesta superdietillä ja hyvin on mennyt. Karkki/herkkulakko 24.2 asti. Muuton aikana paino nousi noin 8kg (mukaanlukien joulunaika) ja se raivostuttaa.. pakko tehdä asialle jotain joten taas se uusi uuden vuoden lupaus; pudotan painoa 15-20kg, alan liikkua ja syön terveellisemmin. Pari kiloa vissiin on lähtenyt mutta liikkuminen on vielä jäänyt vähälle. Olen yrittänyt seurailla erilaisia ryhmäliikuntajuttuja mutta combat, attack, pump ei kiinnosta. Balancesta tykkäisin mutta sais olla enemmän kaloreita kuluttavaa.. uinti olis yks..

Luistelemassa käytiin eilen koko porukka, jopa minä vedin hokkarit jalkaan mutta en pystynyt kauaa luistella kun alkoi jalkoihin sattua niin kovasti :(

Uudet luistimet siis hankintalistalla. Aleksanterikin oppi oikeastaan heti luistelemaan, Sulo vielä opettelee pysymään pystyssä mutta eiköhän se siitä :)

Torstaina pikkupojilla alkaa päivähoito ja sekin on kiva juttu! Pystyy paremmin käymään vaikka uimassa, tai vesijuoksemassa.

Kaikkiaan, elämä muuttui kertaheitolla paremmaksi. Koko perhe voi hyvin <3

Muuttotouhuja

No meidän perheen elämä muuttui aivan yhtäkkiä mutta uskon että päätös oli oikea ja elämä alkaa sujua nyt paremmin. Viimeiset neljä vuotta ovatkin olleet aivan käsittämättömän raskaita, ylämäkeä toisensa perään ja aina kun kuvitteli että alkaa sujua niin ei.. muutetaan siis vanhalle paikkakunnalle takaisin,  joka on myös mun syntymäkaupunki. Alunperin meidän piti muuttaa tällä paikkakunnalla ja vuokrattiinkin jo yksi talo, kattoakin ehdittiin maalata ja ostin yhtä sun toista kalustetta siihen kotiin mutta erinäisistä syistä johtuen jouduttiin purkamaan sopimus ja sitten oltiinkin jännän äärellä; nykyinen irtisanottu eikä tarpeeksi suurta kotia meille tiedossa! No, etsittiin siinä sitten viikon verran kuuluttaen ja kaivaen jokaisen paikan mistä vain ikinä voisi tärpätä, selvittelin haluaisko joku vuokrata myynnissä olevaa taloaan (huomioin pitkät myyntiajat ja tyhjänpanttina seisovat talot, voisivat ne jotain tuottaakin..). Sitten päätettiin laajentaa hakua kauhajoelle. Käytiin paria asuntoa katsomassa, ei innostanut ja sitten haettiin "kaupungin" asuntoa ja se saatiin :)
Lapset ovat superinnoissaan muutosta ja hyvä niin! Siellä vastaanotto on ihan toista luokkaa kuin täällä koskaan. Täällä kiusaamiseen ei ilmeisesti osattu puuttua ja kun jo luulin että kiusaaminen on loppunut, sai Ilona pulpettiinsa sellaisen lapun ettei kenenkään koskaan pitäisi saada. Siinä luki "kaikki vihaa sua. Kuole pois!" Ja miten asia hoidettiin? Tietenkin alettiin selvittä kenen tekemä se on mutta tämö tyttö tunnusti itse, pyysi anteeksi ja selkeästi katui tekoaan. Koteihin ilmoitettiin ja sillä selvä. Asia loppuunkäsitelty?! Musta silti tuntuu että mukana oli muitakin, ei ollut tämäb tytön tapaista.. Ilona on valtavan kiltti ja empaattinen, anteeksiantavainen. Antoi anteeksi, pyysi tätä tyttöä kanssaan elokuviin. Ihana Ilona <3
Mutta auta armias, jos lapun kirjoittaja olisi ollut meidän lapsi! Johan olisi ilmoitettu sossuun ja psykiatriselle, laitettu lapsi hoitoon tuollaisen käytöksen vuoksi ja mitä kaikkea vielä. Nyt vaan oli niinpäin että meidän lapsi oli se vastaanottaja, kiusattu.
Kaunaa ei kanneta mutta olisi asiaa pitänyt enemmän selvittää. Tuollaisella voi olla todella kohtalokkaat seuraukset, varsinkin jos lapsella on muutenkin itsetunto-ongelmia. Toivon vain että tulevaisuudessa tuo viesti ei vaikuta lapseni psyykeeseen..
tämänkin vuoksi muutto on oikeasti paikallaan. Mihin kiusaaminen vielä olisi edennyt, kuinka valtava ongelma siitä olisi tullutkaan? Ehkä nyt opettajatkin uskovat että ihan oikeasti, meidän lapsia kiusattiin. Toivottavasti kukaan muu ei joudu kokemaan samaa..
Olen itsekin superinnoissani muutosta! Vaikka asunto on pieni, siitä saadaan meille sopiva kaunis koti ainakin toistaiseksi kunnes suurempi löytyy. Mua ei haittaa yhtään asua rivitalossa vaan päinvastoin, se tuo suunnatonta helpotusta elämään! Ei tarvitse miettiä lämmitysjuttuja, suuria asumiskustannuksia, lumitöitä, nurmikonleikkuuta, HIIRIÄ, remonttia.... kaikki on valmista ja jos jotain tulis, ei muutakuin soittoa huoltomiehelle. Lapset pääsevät kaverille, harrastuksiin, mihin vaan!  Voisin melkein jopa luopua autosta :D (melkein...).

Mitä tulee xl-s medicaliin, kuuri jäi kesken mutta en huomannut painossa juurikaan muutosta vaikka ruokavalio olikin vähäkalorinen. Nyt kolmatta päivää menee vhh:lla, tällä mä silloin ennemminkin pudotin sen yli 20kg joten eiköhän se onnistu nytkin. Mukava palauttaa mieleen erilaisia karppiherkkuja, leipoakin voi vähähiilihydraattisesti :)
Muuton jälkeen aloitan liikkumisen, lenkkeily ja uinti ainakin ja jos keväällä salikortin hakis.

Sellaisia muutoksia :)

Sisustussuunnitelmia ja muuta

oon jo pitkään haaveillut ikean liatorp kirjahyllykokonaisuudesta. Ongelmaksi muodotuu tämä meidän oma, josta ei kai pääse eroon.. Ei ainakaan sillä hintaa mitä siitä haluan. Vaihdoin siis järjestystä olkkarissa ja nyt tämä tuntuu kotoisammalta. Tarvis saada enää jokin lipasto tuolle yhdelle seinälle. Mulla siis kertyy taas hankintalistaan lisää :D

-lipasto olkkariin
-kuivausrumpu
-keittiöntuoleja
-pimennysverhot
-koristetyynyjä
-käytävämatto
-eteiseen lipasto tms

Vaatimatonta, eikö totta :D
No, jospa ne löytyis pikkuhiljaa...

Autollekin pitäisi varata huoltoaika että puhallin saadaan toimimaan. Nyt kun alkaa syksy saapua, vetää helposti lasit huuruun ja sit ei huvita kauheesti ajella..

Paino oli pudonnut päivässä siihen mitä se oli sunnuntaina. Vaatii vaan itsekuria.
Lenkille lähtisin jos varvas ei olis niin pirun kipeä. Ja rattaiden renkaita ei saanutkaan vaihdettua joten täytyy katsoa onko rengas todella rikki vaiko vain tyhjä. Sellaisia ajatuksia tänään... Turhanpäiväistä pulinaa :D

Suunnitelmia ja xl-s medical kokeilussa

Syksy saapui eikä sillekkään mitään voinut. En liikkunut kesällä juurikaan ja paino on pyörinyt oikeastaan koko vuoden samoissa lukemissa. Välillä muutaman kilon saanut pois ja taas kerännyt takaisin.
Reilu viikko sitten aloitin Xl-s medical max strenght kuurin. Maksoi ihan sikana mutta jos se auttaisi, kun muuten ei meinaa tulla mitään. Huomasin että viikon ajan olen syönyt mukamas terveellisemmin ja repsahduksiakin on tullut. Painoa putosi silti reilu kilo. Mikä on mielestäni hurjan hyvin, kunnes koitti muksujen karkkipäivä. Ostin itsellekin suklaairttareita ja vaikka jätin päivällisen välistä, paino nousi muka 800g?! Argh. No, jospa huomiseen nekin nestekertymät katoais..
Xl-s medical on siis rasvasieppari, jota saa apteekista. Tuo max strenght estää imeytymästä kaloreita jotka tulevat sokerista, rasvasta ja hiilareista. Kuten Allissa, tässä ei ole seurauksena ns rasvaripulia eli tuote on siinäkin mielessä kiva käyttää :D

Ostin just toiset tuplarattaat että pääsisin päivällä lenkille kun isommat on koulussa. Kunhan saisin renkaan korjattua.. Oikeasti suunnitelma on hyvä; 4-5x lenkki ja 1-2x vesijuoksu/uinti. Perjantaisin olis mahdollisuus saada pojat ilmaiseen avoimeen päiväkotiin hoitoon, jolloin pääsisinkin itekseni uimaan. Se vaan pitää viimeistään torstaina varata, arvatkaa muistanko ikinä.. No jos tänäperjantaina.
Tarkoitus olis myös ottaa 6kk salikortti, hintaa ei ollut kuin 55€ joten se olis kannattava sijoitus. Löysin myös vanhan saliohjelmani, josta tykkäsin. Silloin tuli tuloksiakin ihan hyvin.. Mikä kumma siinä on ettei kotona tule treenattua?? Muka paljon mukavampi illalla vaan istua sohvalle.

Muuten on hankala päästä mihinkään, kun ukko on töis muualla.. Eipä ole ketään joka katsoisi pienten perään sen aikaa, että pääsisin salille tai uimaan. Eikä kyllä kukaan käy kylässäkääm nykyään :(
Oon kyllä huomannut että kun jään "työleskeksi", ei näy kavereita. Ei kukaan kysy 'kuinka jakselet?', kaipaatko seuraa, lähdetkö kahville, lenkille eikä mitään muutakaan. Kummasti porukka siinä vaihees katoaa.. Ei oo kuulkaas niin helppoo olla viiden lapsen kans yksin. Ja hoitaa siinä samalla sit vielä koti. Tai ei se mulle ongelmakaan ole, kyllä mä pärjään. Joskus vaan olis ihan kiva jakaa vaikka kuulumisia, kahvitella, höpäjää jotain ihan turhanpäiväistä vaikka laihduttamisesta tai sisustamisesta. Ja tää ei oo eka kerta tosiaankaan, sama toistuu aina kun mies lähtee reissuhommiin. Ihan kuin kaikki karttais mun seuraa etten vaan pyydä apuja mihinkään..
Mut se on sellasta. Kaikkeen tottuu, vaikkei tarvitsisi. Enkä nyt kaipaa mitään sääliä tällä kirjoituksella, täs vaan huomioita joita olen tehnyt. Välillä vaan kaipais myös sitä aikuista seuraa.

Haaveilen tässä taas olohuoneen sisustamisesta.. Kumma juttu, en millään meinaa saada tätä kotoisaksi ja mieluisaksi. Meillä on nyt Nurmelan kalusteet olkkarissa joista haluaisin eroon ja tilalle ikean liatorp kirjahyllykokonaisuuden sillä se on vaan niin kaunis.. Se vaan, että nuo nurmelat maksaa sen verran paljon että ihan kuka tahansa ei niitä osta. Tosin mulla ei ole tarvetta 'lahjoittaa' niitä, kyllä sellainen joka arvostaa laatua ja kestävyyttä niin jossain vaiheessa ostaa..

Hiihtolomaterveisiä

Alkuvuosi lähtikin verkkaisesti liikkeelle, kun työvuoroja alkoi olla ihan sopivan tiuhaan ja niinhän siinä kävi että pitkän työviikon päätteksi sain palkaksi angiinan. Tällä hetkellä siis viettelen sairaspäiviä odottaen lääkitystä ja lastenkin hiihtoloma on juuri. Kuukausi on muutenkin mennyt mielenkiintoisesti sillä oma auto hajosi ja ollaan jouduttu laina-autoilla kulkemaan. Taskurahoja kun ei löydy sen vertaa et sais oman kaaran mutta sitä selvitellään.. Nykyään kun pankit on kiristäneet nyörejään entisestään..
Paino on lähtenyt laskuun ihan mukavasti vaikka jatkuvia pieniä repsahduksia on ollutkin. Päätin etten kuitenkaan kuole sellaisiin, pääasia ettei koko päivä mene mättämiseksi. Liikunta on jäänyt toissijaiseksi edelleen. Ajatuksena ollut uinti ja kuntosali eivät toteutuneet ainakaan vielä mutta onhan kesään vielä aikaa.. Tahti ollut nyt suunnilleen -1kg/vko. Olen pyrkinyt syömään vähähiilarisesti mutta aamupuurosta en vaan pysty luopumaan. Ilman sitä ei vaan päivä käynnisty. Paino kävi kyllä aivan hirvittävissä lukemissa. Tammikuisen risteilyn jälkeen näytti vaaka reilu 80kg vaikka ajattelin etten IKINÄ päästä itseäni enää siihen kuntoon. Erikoista, sillä en kuitenkaan älyttömiä määriä syönyt karkkeja, kakkuja tms. Tosin se sitten jo seuraavana päivänä taisi olla 77,9kg eli nesteitä siis aikatavoin. Ja siitä painosta nyt pudonnut -4.2kg eli tavoitevauhtia mennään. Ihan hyvä ottaa rauhallisesti tuon painon laskun kanssa, luulenpa että hitaasti tulee parempi ja pysyvämpi tulos... Eikö näin ole? Vielä olisi pääsiäiseen aikaa pudotella ja mulla oli tavoite 68kg mutta ei ehkä ihan taida toteutua, jos edes alle 70kg..
Ainiin! Se kyykkyhaaste alkoi tänään! Eli eipä kuin kyykkäämään ;)

Tänään ajateltiin ulkoilla lasten kanssa kun saatiin sitä luntakin. Jos vaikka makkaranpaistoon ja pulkkamäkeen.. Kuulostais ainakin houkuttelevalta.. Ihan kyllä haaveilin jostai kivasta hiihlomareissusta lasten kanssa mutta saa nyt nähdä.. Lauantaina olisi Stevenin 12v synttärit. Mitään suuria kaverisynttäreitä ei pidetä mutta ajatuksena parin kaverin kanssa duudsoniparkkiin illaksi, mäkkäriin syömään ja yösynttärit meillä. Sitä suunnitellessa, nyt aamupalalle :)